Musiikki
Nuottikirjoitus
Politiikkaa
Yhteystiedot
     
Nuottikirjoitus
Olen tehnyt muutoksia perinteisiin nuottikirjoituksen järjestelmiin sellaisella tavoitteella, että musiikin lukeminen tai kirjoittaminen olisi helpompaa.
Nuotit
          Oktaavipohjainen nuottiviivasto lue lisää
          Nuotin pituutta osoittavien muotojen korostaminen lue lisää
          Diakriittiset merkit ylennetyille ja alennetuille nuoteille lue lisää
          Tarpeettoman toistuvan tiedon vähentäminen lue lisää
          Rivin vaihtomerkit lue lisää
          Kuvalliset symbolit tempon vaihtelulle lue lisää
Tekstipohjainen nuottikirjoitus
          Kolme oktaavia merkitään C-B, 1-7, c-b lue lisää
          Nuottien pituudet lue lisää
          Ylennetyt, alennetut ja neutraalit nuotit lue lisää
          Sointumerkinnät lue lisää
          Tahdin sisäinen rytminen jako lue lisää
          Esimerkkejä lue lisää
Nuotit
 
Oktaavipohjainen nuottiviivasto

Pianon koskettimisto on jaettu visuaalisesti samanlaisiin oktaaveihin. Jos tiedät missä C on jossain oktaavissa, löydät sen helposti myös mistä tahansa muusta oktaavista.

Käytän nuoteissa oktaavipohjaista viivastoa, jossa on perinteisen diskanttiviivaston kolme alinta viivaa. Tällaisia nuotteja voi ymmärtää ilman selityksiä kuka tahansa, joka osaa lukea perinteistä nuottikirjoitusta, kunhan melodia pysyy tämän perus-oktaavin sisällä (C4 ... B4).

Lukija saattaa ihmetellä, mihin kaksi ylintä nuottiviivaa ovat kadonneet, tai miksi G:n viiva on katkoviiva eikä kiinteä viiva. Nämä ajatukset eivät kuitenkaan estä lukijaa ymmärtämästä tätä nuottikirjoitusta.

Oktaavipohjaisen nuottiviivaston erot, ja hyödyt, tulevat ilmeiseksi kun melodia menee tämän perus-oktaavin ulkopuolelle. Alla on melodia joka kattaa neljä oktaavia, esitettynä ensin oktaavipohjaisella nuottiviivastolla ja sitten perinteisellä nuottiviivastolla.

Perinteinen nuottikirjoitus menee varsin kryptiseksi alemmissa ja ylemmissä oktaaveissa – jopa niin kryptiseksi, että suurin osa ihmisistä joutuisi lopettamaan soittamisen, ja alkamaan huolellisesti laskea kunkin nuotin alla olevien lyhyiden viivojen määrää. Mutta oktaavipohjaisessa viivastossa säilyy sama lukemisen helppous kuin perus-oktaavissa, olipa oktaavi mikä tahansa:

  • C-nuoteissa on aina lyhyt ylimääräinen viiva.
  • G-nuotit ovat aina katkoviivalla.
  • F-nuotit ovat aina G-viivan alla olevassa välissä.
  • B-nuotit ovat aina viivalla joka on G-viivan yläpuolella.
Ja niin edelleen. Helppoa ja hauskaa – kuten musiikin pitäisikin olla!

Huomaa että yleensä lisäämme täydellisen kolmen nuottiviivan sarjan, jos joku nuotti on perus-oktaavin ulkopuolella (jonka muodostavat kolme pitkää varsinaista nuottiviivaa). Perinteisessä nuottikirjoituksessa perus-oktaavin ulkopuolella olevat nuotit tunnistetaan “laskemalla lyhyitä apuviivoja”, ja sitten tekemällä melko monimutkaisia johtopäätöksiä sen tiedon pohjalta. Oktaavipohjaisessa viivastossa haluamme nuottien tulevan tunnistetuksi jokaisessa oktaavissa yhtä helposti kuin perus-oktaavissa. Sen takia piirrämme mieluiten aina täydellisiä kolmen nuottiviivan sarjoja, eikä vain yksittäisiä apuviivoja perus-oktaavin ulkopuolelle, tarjotaksemme tutun ympäristön jossa nuotit on helppo tunnistaa.

Nuotin pituutta osoittavien muotojen korostaminen

Kaikki graafiset nuottimerkit tällä sivulla ovat muokattuja versioita perinteisistä nuottimerkeistä. Minulla on tapana liioitella visuaalisia ominaisuuksia jotka osoittavat nuotin pituutta. Vertailkaamme rinnakkain perinteisiä nuottimerkkejä ja niitä merkkejä joita käytän tällä sivulla:

Ylemmällä rivillä olevat nuotit (jotka olisivat A-nuotteja) ovat perinteisiä nuottimerkkejä, ja alemmalla rivillä olevat nuotit (F-nuotit) ovat muokattuja versioita, joita käytän tällä sivulla. Neljäsosa-nuotti ja puolitauko ovat samanlaisia molemmissa versioissa. Kaikissa muissa näistä nuoteista tai tauoista on liioiteltuja visuaalisia ominaisuuksia minun muokatussa versiossani:

Kokotauko, kokonuotti ja puolinuotti ovat 30% leveämpiä kuin perinteinen nuottimerkki. Kaikki 1/4-nuottia lyhyemmät nuotit ovat 30% kapeampia kuin perinteinen nuottimerkki.

1/8-nuottia lyhyemmissä nuoteissa on yksi tai useampia ylimääräisiä kaarevia viivoja nuotinpään lähellä, samalla puolella nuotin vartta kuin nuotinpää. (Hieman intuition vastaisesti, näitä viivoja on yksi vähemmän kuin nuotin varressa on väkäsiä.) Näiden viivojen tarkoitus on tuoda täydellinen tieto nuotin pituudesta lähemmäs nuotinpäätä, jotta nuotinpään tuijottaminen kapealla havaintoalueella riittää kertomaan nuotin pituuden, ilman tarvetta katsoa nuotin varren toisessa päässä olevia väkäsiä tai palkkeja.

Yleisesti ottaen kuitenkin vältän kirjoittamasta lyhyempiä nuotteja kuin 1/8. Jos minun melodiani sisältää 1/16-nuotteja tai 1/32-nuotteja, harkitsen aina sellaista kysymystä, olisiko nuotteja helpompi lukea jos nuottien pituudet kerrotaan kahdella tai jopa neljällä, ja sitten käytetään 2 tai 4 kertaa nopeampaa tempomerkintää. Joskus vastaus tähän kysymykseen on kyllä, ja joskus ei. Jos käytän kaksinkertaisia nuotin pituuksia, kirjoitan tempoksi 2*100, sen sijaan että kirjoittaisin 200, antaakseni vinkin että tempo ja nuottien pituudet on kerrottu kahdella.

Diakriittiset merkit ylennetyille ja alennetuille nuoteille

Alla oleva nuottikirjoituksen esimerkki demonstroi “diakriittisten merkkien” käyttöä, pieniä koukkuja nuotinpään etureunalla, jotka muistuttavat lukijaa siitä että nuotti E on alennettu tässä etumerkinnässä.

Tässä on täydellinen luettelo näistä “diakriittisistä merkeistä” erilaisiin olosuhteisiin, yhdessä alennus- ja ylennysmerkkien kanssa. Vain kaksi näistä ovat yleisiä nuoteissa: alennus ja ylennys mustalle koskettimelle. Kaikki muut tapaukset ovat melko harvinaisia.

Tarpeettoman toistuvan tiedon vähentäminen

Nuottikirjoituksessa on monesti paljon häiritsevää kohinaa, tarpeetonta toistuvaa tietoa, joka vaikeuttaa olennaiseen keskittymistä. Beethovenin Kuutamosonaatti on oivallinen esimerkki tästä:

Ensi silmäyksellä tämä nuotti saattaa näyttää omituiselta ja vaikealta lukea. Mutta itse asiassa sitä on paljon helpompi lukea kuin tämän melodian tyypillistä nuottia.

Oktaavipohjainen F-avain esiintyy ensimmäistä kertaa tässä artikkelissa. Perinteisessä nuottikirjoituksessa F-avaimessa on kaksi pistettä, jotka ovat nuottiviivaston F-viivan molemmin puolin. Oktaavipohjaisessa viivastossa F-nuotti on aina nuottiviivojen välissä, joten F-avainta täytyy hieman muokata. (Samalla tullaan antaneeksi lukijalle vinkki, että se ei ole aivan tavallinen bassoviivasto.)

Olen vähentänyt tietotulvaa tästä nuotista, poistamalla nuotinpäät niistä kolmen 1/8-nuotin sarjoista, jotka toistuvat samanlaisena kuin edellinen kolmen nuotin sarja, ilman muutoksia yhdessäkään nuotissa. (Laajemmin tunnettu tapa poistaa sellaista toistuvaa informaatiota olisi käyttää simile-merkkejä. Uskon että minun palkilla yhdistetyt nuottisarjani, joista puuttuu nuotinpäät, kestävät vertailua simile-merkkien kanssa, sekä selkeyden kannalta että esteettisen kauneuden kannalta, mikä ei ole asia josta simile-merkit olisivat erityisen kuuluisia.)

Vaikein osa tämän melodian lukemista on siinä kun kolmen nuotin sarjat alkavat kehittyä jonkun verran, vaiheittain. Yksi nuotti kolmesta muuttuu, ja kaksi muuta pysyvät samana kuin edellisessä kolmen nuotin sarjassa. Auttaakseni lukijaa keskittymään olennaiseen, eli muuttuvaan nuottiin, piirrän 50% harmaalla värillä ne nuotinpäät jotka pysyvät samana kuin edellisessä kolmen nuotin sarjassa. Soittaja voi keskittyä mustiin nuotinpäihin, jotka antavat uutta tietoa, ja suhtautua kevyemmällä asenteella harmaisiin nuotinpäihin, jotka kertovat jotain minkä soittaja tietää jo valmiiksi.

Rivin vaihtomerkit

Edellä olevassa optimoidussa Kuutamosonaatin nuotissa on rivin vaihtomerkkejä jokaisen nuottirivin lopussa.

Normaalisti melodiaa on helppo seurata nuoteissa, kun kukin nuotti on piirretty edellisen nuotin perään, ja voit nähdä kuinka paljon ylempänä tai alempana seuraava nuotti on, verrattuna edelliseen. Mutta nuottirivin lopussa menetämme tämän visuaalisen yhteyden parhaillaan soitettavan ja seuraavan nuotin välillä.

Rivin vaihtomerkit antavat tämän puuttuvan visuaalisen yhteyden: Piirrämme ylimääräisen kopion seuraavan rivin ensimmäisestä nuotista edellisen rivin loppuun. (Jos seuraava rivi alkaa lyhyellä tauolla, tauon jälkeen tuleva nuotti voidaan piirtää 50% harmaalla rivin vaihtomerkissä, sen osoittamiseksi että sitä nuottia ei soiteta heti seuraavan rivin alussa.)

Kuvalliset symbolit tempon vaihtelulle

Tempon vaihtelua merkitään nuoteissa yleensä sanallisesti (esim. “kiihdyttäen” tai “hidastaen”), kun taas melkein kaikki muu nuoteissa on osoitettu graafisilla symboleilla. Tämä on riittävän käytännöllistä useimmissa tapauksissa, koska tempon vaihtelut ovat yleensä melko harvinaisia, tai joka tapauksessa helposti ennustettavia luonteeltaan.

Harvinaisissa tapauksissa musiikkisävellys saattaa käyttää aaltoilevaa tempoa, jonka säveltäjä haluaa määritellä tarkasti, mutta jota ei ole helppoa kuvailla sanallisesti, tyydyttävällä tarkkuudella. Alla oleva kaavio kuvaa 87:n ensimmäisen tahdin tempoa seuraavassa esimerkki-melodiassa. Tempossa tapahtuu vaihtelua jokaisen 1/4-nuotin j√§lkeen, siten että kahta perättäistä 1/4-nuottia ei koskaan soiteta samalla tempolla.

21 valkoista blokkia tämän tempo-kaavion alla osoittavat neljän tahdin kokonaisuuksia. Sävellys käyttää fraseerattua aaltoilevaa tempoa, jossa jokainen neljän tahdin sarja alkaa korostetulla tempon kiihdytyksellä, ja sitten asteittain hidastuu kohti fraasin loppua. (Tosin melodiset fraasit ovat 8 tahdin pituisia tässä sävellyksessä, joten jokainen melodinen fraasi sisältää kaksi aaltoilevan tempon sykliä.)

Tämän yleisen tempovaihtelun lisäksi jokainen tahti (jossa on kolme 1/4-nuottia) käy läpi samanlaisen tempon aaltoilun pienoiskoossa: ensimmäinen (bassolinjan) nuotti soitetaan nopeimmalla tempolla, ja seuraava nuotti soitetaan hitaammin, ja tahdin kolmannella nuotilla on hitain tempo.

Kun tempon vaihtelu on näin monimutkaista, tempon kuvaaminen graafisesti saattaisi olla hyödyllistä nuoteissa. Standardoiduissa nuottimerkeissä ei ole graafisia symboleita tempon vaihtelulle, joten olen kehittänyt omia symboleitani:

Nyt kokeilemme näitä symboleita esimerkki-melodian nuoteissa, jossa on monimutkaista tempon vaihtelua. (Itse asiassa käytämme ainoastaan “hidastaen”-merkintää, koska kiihdytys on aina äkillistä tässä tempon aaltoilussa, ja hidastuminen on asteittaista.)

Meillä on tässä kaksi tempon osoittajaa, jotka antavat saman informaation, joten vain toinen niistä olisi tarpeen nuoteissa. Sahalaitainen versio osoittaa suositellun tempon jokaiselle 1/4-nuotille. Pystysuoria viivoja sisältävä versio on hieman epätarkempi lukea, mutta paremmin sopusoinnussa nuottikirjoituksen esteettisten perinteiden kanssa.

Miksi kukaan käyttäisi noin monimutkaista tempoa? Voit kuunnella 40:n tahdin pituisen melodian katkelman alla olevista linkeistä, ja muodostaa oman mielipiteesi, kumpi on miellyttävämpää kuultavaa: versio jossa on fraseerattu aaltoileva tempo, vai versio jossa on tasainen tempo.

Tekstipohjainen nuottikirjoitus

MIDI-ohjelmat ovat helpoin tapa säveltää musiikkia ja jakaa tuotokset muiden ihmisten kanssa. Piirrä vain nuotteja muutamalla hiiren klikkauksella, kuuntele miltä se kuulostaa, ja sitten tallenna työ tietokoneellesi. Inspiraatio musiikin säveltämiseen voi kuitenkin joskus iskeä olosuhteissa joissa sellaisia ohjelmia ei ole käden ulottuvilla.

Suurin osa kaikesta musiikista, jota olen säveltänyt, on ensin luonnosteltu olosuhteissa joissa ei ollut tietokonetta käytettävissä. Joskus ei soittimiakaan, ainoastaan kynä ja paperia. Minun tyypillinen sävellykseni alkaa melodian ja sointujen hahmottelulla pienelle A6-kokoiselle muistilehtiölle (10 x 15 cm). Tai mille tahansa käsiin löytyvälle paperin palalle, jonka löydän kiireesti lähimmästä roskakorista. Mieltymykseni pieneen A6-kokoiseen paperiin on niin syvällä selkäytimessä, että taittelen paperin A6-kokoon, jos minulla on suurempi paperi käsillä kirjoittaessani melodian luonnosta.

Autenttisena esimerkkinä tästä prosessista, alla on valokuva käsin kirjoitetusta luonnoksesta vuodelta 1999 (jossa on A6-kokoisen muistilehtiön sivun yläosa), ja myöhempi rekonstruktio tietokoneen Muistio-ohjelmalla (transponoituna 5 puolisäveltä ylemmäs), sekä lopullinen graafinen nuotti:

lo: >B   I)  Dm                                                 A
hi: g    (   ,   ,   ,  ,    ,  ,  ,  ,  )       ,           )  ,   ,  ,   ,       )
x = 100  (   2   3   4  3    5  4  3  4__)__-  ' 4   6   4   )  4   3  2   3___--__)
>B  4/4  :                 (             :         (         :               (     :
         :  Dif-fi-cult to  ex-pla-in this,     but for your   sake I will try...  :
IVccBV   ___________________________________________________________________________

Jos melodia ja soinnut ovat kaikki mitä sinun tarvitsee kirjoittaa, tekstipohjaisella nuottikirjoituksella on tiettyjä etuja verrattuna graafiseen nuottikirjoitukseen. Sen kirjoittaminen on nopeampaa, pienelle paperille mahtuu enemmän musiikkia, ja riski on pienempi että myöhemmin tulkitset väärin kirjoittamiasi epäselviä harakan varpaita, kun nuotit ovat alfanumeerisia merkkejä, sen sijaan että ne olisivat pieniä mustia palloja jotka on nopeasti sutattu nuottiviivoille tai niiden väliin.

Kolme oktaavia merkitään C-B, 1-7, c-b

Tekstipohjaisia nuottikirjoituksen järjestelmiä on ollut olemassa tuhansia vuosia. Laajimmin käytetyt muinaiset kirjainpohjaiset nuotinnukset merkitsevät oktaavin nuotteja kirjaimilla C D E F G A B, kun taas hieman uudemmat (1700-luvulla kehitetyt) numeeriset nuotinnukset merkitsevät oktaavin nuotteja numeroilla 1 2 3 4 5 6 7. Jos melodia ei mahdu oktaavin sisään, tarvitaan ylimääräisiä merkkejä osoittamaan nuotin oktaavi.

Minä käytän näiden kahden historiallisen järjestelmän yhdistelmää, jonka avulla pystyn kattamaan kolme oktaavia ilman tarvetta ylimääräisille merkinnöille nuotin oktaavin osoittamiseksi. Käytän numeerista nuotinnusta 1 2 3 4 5 6 7 perus-oktaaville (jossa 1 tarkoittaa nuottia C4), ja kirjainpohjaista notaatiota suurilla kirjaimilla C D E F G A B tämän alapuolella olevalle oktaaville (jossa C tarkoittaa nuottia C3), ja kirjainpohjaista notaatiota pienillä kirjaimilla c d e f g a b tämän yläpuolella olevalle oktaaville (jossa c tarkoittaa nuottia C5).

Jos melodia tai sen bassolinja menee näiden kolmen oktaavin ulkopuolelle, käytän ylimääräistä merkintää U (“up, 3 oktaavia ylös”) tai L (“low, 3 oktaavia alas”) käsitelläkseni kolme oktaavia lisää kolmen keskimmäisen oktaavin yläpuolella ja alapuolella:

                  U   c  d  e  f  g  a  b      = C8 ... B8
                  U   1  2  3  4  5  6  7      = C7 ... B7
                  U   C  D  E  F  G  A  B      = C6 ... B6
                  {   c  d  e  f  g  a  b   }  = C5 ... B5
3 KESKI-OKTAAVIA: {   1  2  3  4  5  6  7   }  = C4 ... B4
                  {   C  D  E  F  G  A  B   }  = C3 ... B3
                  L   c  d  e  f  g  a  b      = C2 ... B2
                  L   1  2  3  4  5  6  7      = C1 ... B1
                  L   C  D  E  F  G  A  B      = C0 ... B0

Matala bassolinjan sointukuvio voitaisiin merkitä “L c g c e”, jossa L kertoo että seuraavat nuotit merkistöstä c d e f g a b ovat kolme oktaavia alempana kuin samat merkinnät perus-oktaaveissa – kunnes N (“normaali”) kertoo että seuraavat nuotit kuuluvat keskimmäisiin perus-oktaaveihin. (Nämä merkit L, U ja N vaikuttavat vain yhteen merkistöön kerrallaan, ei kaikkiin merkistöihin, jotta meidän ei tarvitse koko ajan vaihtaa L- ja N-merkkien välillä, jos bassolinja vaeltaa esim. oktaavien L c d e f g a b ja N C D E F G A B välillä.)

Käytännön elämässä jätän usein käyttämättä L- ja N-merkkejä, ja käytän yksinkertaisesti merkistöä c d e f g a b, kun bassolinja menee kolmen keskimmäisen oktaavin alapuolelle. Kontekstin perusteella on selvää, että bassolinja ei hyppää nuotista C3 nuottiin B5, vaan nuottiin B2.

Käsin kirjoitetussa notaatiossa saattaa olla tarpeellista välttää sekaannusta ison C:n ja pienen c:n välillä. Voit kirjoittaa pienen c:n korostetun pieneen kokoon, tai kaunokirjoituksella, tai pystyviivalla (kuten centin symbolissa ¢).

Nuottien pituudet

Minun suosimani käytäntö nuotin pituuden merkitsemiseen tekstipohjaisissa nuoteissa eroaa perinteisistä järjestelmistä, eikä sitä ole helppoa ymmärtää ex tempore, jos lukija ei ole koskaan aiemmin nähnyt minun tekstipohjaista nuottikirjoitustani:

      Pituus        Nuotti              Tauko

      2/1           C---_----           ////_////
           
      1/1           C---                ////
           
      3/4           C--                 ///
           
      1/2           C-                  //
           
      1/4           C                   /
                    ,
      1/8           C                   '
                    v
      1/16          C                   "
                    w
      1/32          C                   ^
                               ,
      3/8           C.   TAI   C-       /'    TAI   '/
                               ,
      5/8           C-.  TAI   C--      //'   TAI   '//
                    ,          v
      3/16          C,   TAI   C.       '"    TAI   "'
                    v          w
      3/32          C;   TAI   C,       "^    TAI   ^"

Jotkut näistä nuoteista koostuvat kahdesta merkistä toistensa päällä, kahdella rivillä. Esimerkiksi 1/8 C-nuotti koostuu pilkusta (,) C-kirjaimen päällä. Käytä tietokoneen Muistio-ohjelmassa tasalevyistä fonttia, kuten Courier, jotta saat merkit asemoitua toistensa päälle.

Huomattava poikkeus yleisiin nuottikirjoituksen käytäntöihin verrattuna on se, että nuotin pituuteen vaikuttavat symbolit (- . , ;) ovat kestoltaan vakioita. Esimerkiksi piste (.) on kestoltaan aina 1/8 – kun taas perinteisissä järjestelmissä piste lisää 50% edeltävän nuottimerkin pituuteen, ja voi siten olla kestoltaan myös jotain muuta kuin 1/8.

Jos katsot 5/8-nuottia yllä olevassa kaaviossa, C-. koostuu puolinuotista C- ja pisteestä. Mutta piste ei lisää 50% puolinuotin pituuteen: se lisää vain 1/8 nuotin pituuteen.

Ylennetyt, alennetut ja neutraalit nuotit

Käytän mieluiten merkkejä, jotka on helppo tuottaa tavallisella tietokoneen näppäimistöllä:

   Ylennetty = #      Alennettu = >      Palautus = !

Sointumerkinnät

Kirjoitan ylennys- ja alennusmerkin sointumerkin eteen, ja käytän yllä mainittuja ylennys- ja alennusmerkkejä sointumerkinnöissä – myös graafisissa nuoteissa, ei ainoastaan tekstipohjaisissa nuoteissa:

      #C        >Bm7        A        #Fm        >E

Tahdin sisäinen rytminen jako

Joskus kirjoitan vasemman sulkeen keskelle jokaista 4/4 tai 6/8 tahtia (melodian alapuolella olevalle riville), jakaakseni tahdin visuaalisesti kahteen osaan. Tämä tekee musiikin rytmin lukemisesta helpompaa, erityisesti tahtilajissa 6/8. Tässä tahtilajissa kirjoitan nuotit usein myös kaksi kertaa pidempinä kuin ne ovat todellisuudessa (C- ei olekaan 1/2, vaan 1/4), mikä osoitetaan merkinnällä Q2 (“twice quicker, nuotit ovat kaksi kertaa nopeampia”), jotta rytmiä olisi mahdollisimman helppo lukea.

             >B             F              Gm             Dm
>   6  Q  (              )              )              )              )
BE  8  2  (  d--   c- 7  )  c--   f- 6  )  7--   6- 5  )  6--   d- c  )
          :      (       :      (       :      (       :      (       :

Esimerkkejä

Sivulta Musiikki löytyy useita kokonaisia lauluja tekstipohjaisella nuottikirjoituksella. Nämä esimerkit antavat laajemman käsityksen siitä nuottikirjoituksen tyylistä, jonka koen olevan mahdollisimman helppoa lukea, sekä monia hyödyllisiä yksityiskohtia joita ei ole mainittu tässä lyhyessä esittelyssä.